Uusi Blogi

On aika aoittaa uusi blogi.
Toivon että lukijani seuraavat minua sinne.

Tervetuloa uuteen Haaveista totta? blogiini.

Calorimetry jaossa

ARVONTA!

Calorimetry oli sen verran mukava tehdä, että haluan ilahduttaa jotakuta blogini lukijoista. Neulon ruskean calorimetryn tässä kun ehdin. Sen vuoksi arvontapäivä jää vielä avoimeksi. Arvontaan voi osallistua niin kauan kunnes toisin sanon. Ja arontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen jotakin syksyisestä pukeutumisesta.

Calorimetry

sain tänään ensimmäisen calorimetryni valmiiksi. Suomenkielisen ohjeen löysin täältä ja alkuperäinen on kai tämä. Ensin ajattelin etten tykkää tästä ja laitan tämän arvonnan voitoksi.

No en todellakaan, laita koska tää on aivan superihana, joskin saattaa kovassa käytössä purkaantua, koska olen maailman huonoin päättelemään lankoja.
Laitan tämän illan aikana pystyyn arvonnan, jossa palkintona on ruskea calorimetry.

Parisuhteesta!

Mitkä ovat toiset nimenne?
Tuulikki ja Rikhard

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Oltaiskohan puoli vuotta tunnettu.. tosin ei oltu nähty.

Kuka pyysi ketä ulos?
J pyys minua Roihin.

Kumman sisaruksia näette enemmän?
J:n

Kuinka vanhoja olette?
Minä 24 ja J 27

Onko teillä yhteisiä lapsia?
No kyllä vain. Jopa 3.

Entä lemmikkejä?
Ei, eikä tuu.

Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
Varmaankin synntyksen jälkeinen masennus v.2007

Kävittekö samaa koulua?
Ei

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Ei

Kumpi on älykkäämpi?
Vaikea mennä sanomaan.. ollaan älykkäitä eri asioissa.

Kumpi on herkempi?
Minä.

Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Me ei käydä yleensä ulkona syömässä. Viimek käytiin Raxissa 11.7.2008.

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Nokia.. HAH

Kummalla on hullummat eksät?
Mulla, koska J:llä ei eksiä edes ole. Ei ole ainakaan tunnustanut.

Kummalla on pahempi temperamentti?
Minulla..

Kumpi laittaa ruoan?
Se kumpi jaksaa..

Kumpi on sosiaalisempi?
Minä.

Kumpi on siisteysintoilija?
Molemmat, mutta ollaan yhtä laiskoja siivoamaan.

Kumpi on itsepäisempi?
Minä.

Kumpi vie suuremman osan sängystä?
Jaa.. no me taidetaan vuorotellen tuuppia toisiamme.. mie en kyllä tunnusta vieväni isoa tilaa.. kyllä se J on jonka useammin saa töniä omalle puolelleen.

Kumpi herää aikaisemmin?
Minä, paitsi sunnuntaina.

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Rovaniemen linja-autoasemalla

Kummalla on suurempi perhe?
J:llä on kaksoisisko ja nuoremmat sisarukset, jotka myös kaksoset.
Itselläni vain yksi sisko.

Kumpi on mustasukkaisempi?
Pakko kai tunnustaa että MINÄ.

Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?
Luulen että 3kk. Tai kyllä me alusta asti oltiin tosissamme, mutta jossain vaiheessa huomattiin että ollaan luotuja toisillemme.

Kumpi syö enemmän?
Taidetaan syyä yhtä paljon.

Kumpi pesee pyykit?
Minä.

Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
J

Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
Minähän en vapaaehtoisesti aja autoa kaupungissa.. J-kulta saa toimia kuskina.



Tähän kyselyyn minut innoitti Johanna.

Voihan itkupilli

Kaadoin äsken itselleni kupin kahvia. Aloin juuri hörppäämään ensimämistä kulausta, kun yksi lapsistani huusi jotain. Käänsin tietysti päätäni ääntä kohti mutta käsi jatkoi matkaansa suuta kohti. Ennen kun huomasinkaan rinnuksillani oli kahvia ja sitä valui lattialle asti. Lapsi sanoi vain että "Äiti". En ehtinyt vielä vaihtaa paitaa.

Annoin lapsille leipää ja otin kahvikuppini ja siirryin lempituoliini lukemaan meidän perhe-lehteä. Luin juttua, joka koski päiväkotia. Itku tuli. Eilen luin Vauva-lehdestä samasta aiheesta ja silloinkin tuli poru. Siis miten ikinä selviän siitä päivästä kun lapset pitää jättää hoitoon. Jos en pysty edes lehtijuttua lukemaan aiheesta. Ja nytkin itkettää.

Samaan aikaan koen kamalaa syyllisyyttä. Tunnen itseni riittämättömäksi tällä hetkellä. Lapset on ihania ja rakkaita. Nyt en vaan jaksa olla enää kotiäiti. Tuntuu kamalalta myöntää. On aivan ihana päästä kouluun. Olen niin väsynyt tähän arkeen. Tälläkin hetkellä pitäisi olla siivoamassa ja ruokaa laittamassa. Koti on ihan hujan hajan ja se ahdistaa minua. Ajattelin että otan pahvilaatikon ja nakkaan sinne kaikki turhat rojut. En jaksa katsella kun jokaisen hyllyn päälinen täyttyy kaikesta tavaroista, jotka pitää nostaa lapsilta turvaan. Sieltä löytyy myös kasa leluja, jotka pelastetaan tappelevilta lapsilta. Sauna.. tai siis varasto.. se on täynnä varastoon meneviä leluja ja rojuja ja talvivaatteita... niitä ei ehkä kannata edes enää viedä sinne kun eihän siihen hirmusen kauaa enää ole että tulee talvi. Mietityttää, mikä tässä nyt on että ei jaksa pitää kotia kunnossa.

Ja se sattuu kun esikoinen kiukuttelee.. äiti koittaa ojentaa.. sitten huutaa "minä rakastan kamalasti isiä" Tottakai on hyvä että rakastat.. mutta entäs äiti.. rakastatko äitiä? " joo mutta minä haluan isin" =( EN tiiä miksi tuollaset kaikki pitää ottaa niin raskaasti. Taas itkettää..

Tuntuu että olen epäonnistunut. Minun piti rakastaa kotiäitiyttä.. minun haaveeni oli olla vain kotiäiti. Ja mitä minä nyt haluan kaikista eniten? Mennä kouluun. Minulla piti olla krooninen vauvakuume.. No sekin on poissa. Toisaalta hyvä, koska en mitenkään jaksaisi nyt olla raskaana. Haaveiden äiti.. se minun piti olla. Tällä hetkellä olen liian väsynyt olemaan se unelmaäiti. Tiedän olevani hyvä äiti, mutta se ei riitä itselleni. Itkettää edelleen.

Jos saisin jostain voimaa, jäisin kotiin. Yrittäisin enemmän, mutta nyt ei vain kykene. Ja ei.. en ole masentunut, en todellakaan.. Tiedän mitä masennus on ja tämä ei ole sitä. On vain rankkaa myöntää se että tarvin muutakin kun lapsiperheen arkea. Tuntuu pahalta viedä lapset hoitoon. Sysätä päiviksi vastuu jollekin toiselle. Tänään on ollut rankka päivä kun nuorimmainen on kipeä. Yöllä kävi taas henki ahtaalla, mutta onneks helpotti, nyt ei flunssasta ole jäljellä juuri mitään ja lämpökin on normaali.

Torstaina aloitetaan päiväkotiin tutustuminen. Se on menoa sitten se.


kuva googlen kautta löydetty

Stailattu mami

Leirillä ystäväni Sanna meikkasi minut ja laittoi upean kampauksen. Pakko myöntää että tulos oli loistava. Tukka kerrassaan upea. Minulla ei ole ikinä ennen ollut noin hienoa kaumapusta. Kiitos Sannalla satialuksesta ja kuvista kiitän myös Sannaa sekä Lauraa. Kiitos!

Minä ja Sannani mun
(Olkaa hyvät, tässä teille eräs nimeltä mainitsematon Sanna)

Sanna meikkaa

Leirillä!

Oltiin Neven kanssa la-su äiti-vauva-leirillä Rokualla oulmasujen kanssa. Meitä oli siellä 12 mammaa ja 12 vauvaa ja hauskaa oli. Kerron myöhemmin lisää, koska Neve tarvii nyt äiskää enemmän kun blogi.

Kuvaajina minä, Laura, Sanna ja Satu

Ystävät hyvät <3

Ystäväni Salla on muuttamassa pian pois Oulusta. Meille on muodostunut melko tiivis pieni ryhmä, jonka kanssa tapaamme usein. Ikävää kun yksi meistä lähtee. Onneksi ystävyys säilyy ja pysyy. Tänään otimme kuvia muistoksi ja kameran takana toimi eräs ysäväni. Kiitos hänelle kuvaamisesta.